odotukset vs. todellisuus

Eli mitä odotin työharjotteluilta ja mitä se oikeasti on..
Odotukset: itse rakennukset on huonokuntosia, tavaroita ja välineitä ei juurikaan ole. Me saataisiin tehdä ihan hirveästi kaikkia toimenpiteitä ynnä muita (koska puhutaan koko ajan että meidän koulutustaso on niin korkea, että siellä vastapääsette tekemään ja tekemään, että ollaan melkein ku lääkäreitä täällä).  Vastuu täällä olisi vielä korkeampi kuin suomessa juuri sen takia, että meidät laitettaisiin tekemään niin paljon asioita mm. meille sanottiin että avustetaan tyyliin lapsia maailmaan synnytyksissä, kanyloidaan hirveesti, annetaan lääkkeitä jne jne.

Kunnanpuolen kirranosastoa

Tilat on melko huonoja ja haju oli karmiva!!

NOH, todellisuus:  ohjaajiahan meillä ei oo missään paikoissa ollu, eikä edes tule, joten palloillaan sielä missä ”halutaan” ja on sovittu. Kirurgisella osastolla päivät meni seuraavasti: Kuunneltin yö/aamuraportti, kierrettiin potilaiden sänkyjen luona ja katsottiin että kaikki on hengissä. Vaihdettiin lakanoita sänkyihin (niihin joihin riitti) sen jälkeen oli haavanhoitoa, ja kaikkiin haavoihin hoitona oli petadin-haude, mistä kerroin aikasemmassa blogi-tekstissä. Päivästä riippuen osallistuttiin välillä lääkärinkierrolle, mutta koska meidän lisäksi porukkaan potilaan ympärillä oli joku 20 ja paikallinen puhetyyli on todella hiljasta, ei me jaksettu aina lääkärinkierrolle osallistua, koska ei kuultu yhttän mitään, mitä potilaalle/potilaasta puhuttiin. Tän jälkeen istuttiin ja vähän lisää vielä istuttiin, joskus päästiin jakamaan lääkkeitä, mutta monesti siinäkin oli jo 2-3 henkilöä, joten lääkkeidenjako oli oikeastaan vaan pällistelyä, muutama i.v lääke saatiin anaa sillontällön. Ja sillonki ku annettiin, yritettiin opettaa vähän samalla aseptiikkaa ja yleensä saatiin vaan ”naurut”, että just joo noinko te teette... jaa kiinnostaa ku kilo kiviä. sen jälkeen istuttiin ja istuttiin ja öö lähettiin kotiin, ja seuraavaa päivää odotettiin innolla, tai sit ei!!!
Leikkaussalissa päivät: Aaamulla mentiin paikanpäälle ja juteltiin hetki yleensä yöhoitajan kanssa (yleensä uskonnosta ja kulttuurista. ) Puettiin ja katottiin leikkauslistaa mitä oli odotettavissa. Sitte odotettiin, että joku leikkaus alkaa ja päästiin katsomaan sen toteutusta, leikkausten määrä vaihteli 0-4 leikkausta mitä vuoron aikana oli. Kädet pestiin ennen leikkaussaliin menoa, ”leipurinmyssyä” pidettiin koko päivä päässä, ja maskit laitettiin kasvoille ennen saliin menoa. Aseptiikka oli melko hyvää ja anestesialääkäri oli todella taitava mm. pistämään spinaalipuudutusta tai edpiduraalia. Puhdisti alueen hyvin ja pistäminen oli vaivattoman näköistä. Sillon tällön sidottiin kirurgeille takkeja kiinni (tällä ei oo kertakäyttösiä vaatteita vaan ne on ihan kankaisia, mitkä pestään ja steriloidaan koneessa), annettin lisää ompelu-lankaa tai jotain muuta pientä. Sillon kun ei ollu leikkauksia me taiteltiin sideharsotaitoksia, mitä käytettiin leikkauksissa, se oli oikeesti ihan mukavaa ajanvietettä. Samalla rupateltiin keskenään tai hoitohenkilökunnankaa. Tnne oli mukava mennä koska henkilkunta oli mukavaa ja täällä oli myös tekemistä jos ei muuta niin sitten edes taitosten tekemistä. Leikkaussaleja oli täällä 2, mutta vain yhtä käytettiin oikeastaan. Leikkauksia mitä nähtiin: keisarinleikkauksia muutama, tyränpoistoja muutama, kasvaimen poistoja, todella pahan ja tulehtuneen haavan puhdistus.(kunnanleikkurista ei oo kuvaa)

Yksityisen puolen ilmotustaulu, minne laitetaan leikkausten tiedot.

Yksityisenpuolen lekkaussali: aamulla mennän vaihtamaan vaatteet, laitetaan myssyt päähän ja otetaan maskit valmiiks. Sen jälkeen katotaan mitä osastolla tapahtuu jos on leikkaus käynnissä, mennään kattomaan sitä jos ei oo, niin mennään joko siivoomaan leikkaussaleja tai istutaan ja jutellaan keskenään. Leikkaussalin välineet pestään törkeen likasen näkösillä räteillä ja saippuavedellä ja ne jätetään itsekseen kuivumaan. Pesun jälkeen laitetaan leikkauksen alussa steriilit pakkaukset pöydille, eli pöytiä ei enää erikseen oteta millään desinfiointiaineella. Välillä istumisajat on tosi pitkiä ja turhauttavia. Leikkauksia täällä on ollu yleensä 1-5/vuoro. Leikkaussaleja on seitsemän, mutta neljä niistä on käytössä tällähetkellä. Tää on isompi opetussairaala, mutta opiskelijat on pääsääntösesti lääkäriopiskelijoita. Ohjaajia täälläkään ei oo ja mitä me saadaan sitten tehdä on: sitoa kirurgien takkeja kiinni, antaa välillä lisää ompelulankaa, tai steriilejä taitoksia, tiskintaakse tulee välillä ihmisiä jotka pyytää henkilökuntaa, niin käydään hakemassa sitten niitä paikalle, sitten katotaan ja välillä kysellään jos ei tiedetä jotain leikkauksien aikana. Muuten vaan palloillaan paikanpäällä, jutellaan keskenään ja välillä henkilökunnankaa. Eli päivät on melko turhauttavia varsinkin sillon kun ei ole leikkauksia!! ja täällä ei voi edes tehdä taitoksia... Täällä nähtyjä leikkauksia: Kallomurtuman korjaus, Metallinpalan poisto pääkallosta, keisarinleikkauksia (MONTA!!) tikunpoisto silmästä(pari), hampaanpoisto, kohdunkaulankasvaimenpoisto, pari luunmurtumaa erilaisia (joko on laitettu vaan luut paikoilleen tai sit lisätty ruuveja)

                                                                      

Käytävää

                                          

Potilassänky, tää on modernimpi versio ja 

 sit on sellasia, missä ei oo pehmustetta

Heräämön "kansia/työpiste"

Heräämö

                                                                                                 

                                                 

  Leikkaussaliin on aina avoimetovet!

                            

Leikkaussalin edustaa

Vastapesty leikkaussali

Toimiudessa oleva leikkaussali

 asioita mitkä on pistäny silmään täällä:Käsidesiä ei juurikaan käytetä, muutaman oon nähny joilla on pieni käsidesipullo itellä ja muutama on pyytäny meiltä kun on nähny että me käytetään ja ollaan tietenki annettu!! Leikkaussalin ovet on auki kokoajan, hoitajat käyttää kokopäivän samaa myssyä (tai itseasiassa myssyä käytetään monta päivää) ja suusuojaa. Hoitajat ei pidä aina hanskoja kun ne laittaa i.v:sti lääkkeitä, mutta sitten kun ne koskee muuten potilaaseen niin hanskat on kyllä kädessä. I.v:n korkki on kokoajan auki, eikä sitä puhdisteta mitenkään enneku laitetaan lääkkeitä. Koskaan ei myöskään koiteta ensin onko kanyyli suonessa, eikä lääkkeiden laiton jälkeen huuhdella kanyyliä. Monesti jätetään myös ruisku kanyyliin roikkumaan(missä lääkettä jos kaikkea ei laiteta kerralla). Tippapullojen kyljeen painellaan neulalla reikiä, ett pullo ei mee kasaan ja monesti keittosuolan sekaan myös laitetaan lääkkeet sinne sekaan pullon kyljestä. Potilas on kauan aikaa ilman happea kun nukutetaan, koska mikään kiire ei oo intuboida(laittaa hengitysputkea) ja monesti ku alotetaan intuboimaan niin potilas reagoi vielä intubointiin eli se ei oo vielä nukahtanu täysin. Happiletkut pyörii monesti lattialla ja sieltä ne liitetän suoraan intubaatioputkeen tai hengitysmaskiin. Hoitajilla ja lääkäreillä on kynsilakkaa, sormukset sormessa, isoja korviksia, pitkät kynnet. Samalla neulalla pistetään montakertaa ja ihoalueen puhdistamisen jälkeen mennään vielä koskemaan jo puhdistetulle alueelle. Potilaille ei myöskään selitetä ollenkaan mitä tehdään ja koska, vaan esim. nukutuksessa tuikataan lääkkeet vaan suoneen ja potilas nukahtaa.  Pienet lapset nukutetaan väkisin jos ne itkee, niitä ei rauhoiteta mitenkään vaan niistä vaan pidetään kiinni ja lääke suoneen ja maski naamaan thats it, tää on ollu tosivaikeeta katseltavaa ja monesti on joutunu kääntää pään pois tai lähteä tilanteesta pois kun ei oo pystyny katsomaan. Potilaiden kohtelu on niin kulttuurillinen asia, että siihen ei olla puututtu, mutta ollaan yritetty omalla esimerkillä näyttää miten me toimitaan, esim kun pikkupoika heräili nukutuksesta menin viereen silittelemään päätä ja pidin kädestä kiinni. listaa vois oikeesti jatkaa loputtomiin, mutta tässä nyt päällimäisiä mitä muistu mieleen ja täytyy myöntää, että kaikkea ei enää ite edes huomaa/muista koska se on ikäväkyllä niin arkipäivää täällä..

Eli todellisuus on ollu jotain aivan muuta ku mitä odotettiin, koska ei saada tehdä juuri mitään! Ymmärrän, että leikkurissa ei saada tehdä hirveesti ja on ihan mielenkiintosta päästä vaan kattomaan leikkauksia, koska täällä näkee varmasti enemmän ku esim. vaasan leikkurissa(tai näin ainaki kuvittelen), mutta olis nyt kuitenkin kiva tehdä edes jotain, noh tää viikko vielä leikkurissa ja sitte mennään vielä kaheks viikoks synnärille, niin kattoo sit mitä sielä näkee.


                          

Ahkerat opiskelijat (Huom!! kuva on otettu tarkotuksella silleen että kaikki on ihan maansa myyneiden näkösiä)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Kommentteja otan mielelläni vastaan ja vastailen kysymyksiin jos jotain kysyttävää tulee! :)